Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, mutta muutoksessa ovat olleet myös ruokailutottumukset. Vielä sotien aikaan ja sen jälkeen, suomalaiset ovat olleet omavaraisia monenkin ruuan raaka-aineiden suhteen. Sota-aikana koettu puute ja pula kaikesta opetti tähän, sillä monet elintarvikkeet olivat kortilla. Luonnollisesti maaseudulla ruuan omavaraisuusaste oli korkealla, lihat, kalat, juurekset, marjat ja maito löytyivät omasta takaa. Kaupunkilaisperheet taas kävivät vähintään marjametsässä hakemassa talven C-vitamiinit ja keittäen niistä marjamehua ja hilloja, jotka sitten säilöttiin muodikkaiksi tulleisiin kerrostalojen verkkokellareihin. Kouluihin vietiin tuliaisina kotoa marjoja ja perunoita, joista keittiön emäntä valmisti kouluruokaa.

Kun tultiin 1960-luvun lopulle, naisten työssäkäynti oli noussut räjähdysmäisesti. Kodin hengetär oli lähtenyt kodin ulkopuolelle töihin. Mutta edelleenkin ruuanlaitto kotona pysyi naisten hallussa. Ruokia valmistettiin itse, suosiossa olivat perunamuussi, nakkikeitto, lihamakaroonilaatikko ja perinteinen karjalanpaisti sekä monet laatikkoruuat. Jälkiruokina suosittiin omatekoisia marjakiisseleitä ja uutuutena hedelmäsalaattia, johon käytettiin purkkiananaksia ja -persikoita sekä appelsiineja ja omenoita. Omenat saattoivat olla peräisin omasta pihasta. Trendinä oli kuitenkin tehdä mahdollisimman paljon itse, eikä elintarvikekauppojen valikoimatkaan vastanneet tämä päivän valikoimia.

Valmisruokien ja einesten osuus on koko ajan kasvanut, eikä ihmisillä ole niin paljoa aikaa ruuanvalmistamiseen kotona kuin aikaisemmin. Ulkona ja ravintoloissa syöminen on lisääntynyt yleisen vaurauden ja kohonneiden palkkatulojen mukana. Maailmalta tulee jatkuvasti uusia ruokatrendejä, myös erilaiset ruokavaliot ovat lisääntyneet. Ihmiset ovat hyvin tietoisia ruuan suhteen ja tämä aihe korostuu myös näissä artikkeleissa; terveys ja terveet elintavat kiinnostavat.

Artikkeleissa käsitellään nykyisten ruokailutottumusten aiheuttamia terveysvaikutuksia ja ollaan huolissaan elintarviketeollisuuden käyttämistä lisä- ja väriaineista sekä keinotekoisista arominvahventeista. Nopeaan eines- ja pikaruokakulttuuriin haetaan makua ja turvallisuutta aidoilla ja alkuperäisillä, kotimaassa tuotetuilla raaka-aineilla, joilla tiedetään olevan hyviä terveysvaikutuksia. Lisäksi artikkeleissa pohditaan myös itsetehtyä lounasruokaa terveellisenä vaihtoehtona valmiille lounasruualle. Aamupalan tarjoaman energian merkitys on niin ikään suuri, kun ollaan menossa kohti terveellistä ruokavaliota. Pohdinnassa on myös ekologisuus ja kierrättäminen myös ruokatarvikkeiden osalta, joissa parasta ennen -päiväys on jo ohitettu, mutta itse ruoka on vielä syömäkelpoista.